Kukaan ei odota minua, miksi nousisin?

En ole moneen päivään ehtinyt istahtaa koneelle ja kirjoittaa. Koulun takia suurimmalta osin, mutta on ollut myös niin heikko olo.

Tiistaina olin vain väsynyt. Tein pizzaa ja kuuntelin ranskankielistä musiikkia.

Keskiviikkona söin sitä pizzaa ja juoksin ainakin 8 kilometriä.

Torstaina oli toivoa.

Perjantaina ei enää. Mulla oli kengät kuraiset ja rikki, kannoin painavia kirjoja. Menin aikaisin nukkumaan ja itkin niin kauan että tyyny ja peitto olivat läpimärkiä. Ja mietin mitä jos vain lakkaisin olemasta.



Tänään heräsin seitsemältä, silloin aurinko nousee. Haluan aamupalaksi vain kaakaon ja sitten lähden.