Siellä mä seisoin, 100 metrin taksijonossa kahden aikaan aamulla, aurinko oli laskenut ja mulla oli vihaista ja surullista musiikkia mutta ajatellin että maailma on oikeasti aika hieno paikka. Sä et vastaa mun viestiin ja mä mietin kun sanottiin "Ihan sama!"
Aamulla heräsin aikaisin ja katsoin ulos enkä tunnistanut maisemaa. En kadu mitään (mitään) enkä jaksa tätä enää, mun pää on kipeä ja jalat likaiset.
Toisin sanoen:
Tämä on viimeinen laulu
jonka laulan sinulle
sen nimi on liian paljon
ja liian myöhään
11.7.2010
When you gonna realize, it was just that the time was wrong
Lähettänyt heinimarie klo 7.00
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti