"Sometimes it’s what you don't say that counts"

- Paolo Coelho.

Viime päivät ovat olleet tosi raskaita. Aamuisin en jaksa nousta ylös ja kouluun pyöräillessäni vihaan itseäni niin paljon että perillä haluaisin vain itkeä. Ja voisin nukkua koko ajan ja unohtaa koko maailman. Enkä edes tiedä miksi. Lisäksi syön koko ajan liikaa ja vihaan itseäni vielä enemmän.

Olen tosi yksinäinen. Joskus toivon vain, että olisi joku jonka viereen käpertyä.