Nobody breaks my heart

Ei mulla pitänyt olla mitään sanottavaa. Mutta kuitenkin

kahden tunnin yöunien ja neljän pimeässä huoneessa valveilla vietetyn tunnin jälkeen on vaikea tietää onko auringonnousu vai -lasku kun kävelen talvessa kotiin. Mä kuuntelen surullisia lauluja vaikken ole surullinen enkä välitä vaikka jalkoihin sattuu joka askeleella, koska fyysinen kipu ei koskaan ole niin paha kuin henkinen.

Tässä mä nyt olen ja hengitän.